Kasteen hengellinen merkitys
Kasteen hengellinen merkitys liittyy vahvasti uskoon Jeesuksen sijaiskuolemasta – ja tässä olennaista on se, että synnin valta murtuu kuolemassa. Kun olen uskon kautta yhdistynyt Jeesukseen Kristukseen, se merkitsee sitä, että myös minä olen kuollut Jeesuksen kanssa ristillä. Siksi yhteydessä Jeesukseen on vapautus synnin vallasta elämässäni – ja juuri tätä tunnustan muun muassa kasteessa.
Näin kasteesta tulee myös merkki vanhan elämän päättymisestä ja astumisesta uuteen elämään, jota eletään yhdessä Jeesuksen Kristuksen ja hänen ruumiinsa, seurakunnan, kanssa. Siksi kaste on myös merkki siitä, että Kristus on nyt minun Herrani koko loppuelämäni ajan ja että hänen sanansa painaa elämässäni eniten silloin, kun teen elämänvalintoja ja kun on kyse arvoista ja elämäntavasta.
Ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme kastetut hänen kuolemaansa? Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin eläisimme uutta elämää. Jos kerran olemme hänen kanssaan tulleet yhteen kuoleman kaltaisessa kuolemassa, niin tulemme myös yhteen ylösnousemuksen kaltaisessa ylösnousemuksessa.
Me tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on vapautunut synnistä.
Jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan. Tiedämme, että Kristus, kuolleista herätettynä, ei enää kuole. Kuolema ei enää hallitse häntä. Hänen kuolemansa oli kuolema synnille, kerta kaikkiaan, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle. Samoin tekin pitäkää itseänne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 6:3–11 (Raamattu Kansalle)
Samoin tekin, veljeni, olette Kristuksen ruumiin kautta kuolleet laista kuuluaksenne toiselle, hänelle, joka on herätetty kuolleista, jotta me kantaisimme hedelmää Jumalalle. Kun vielä elimme lihan vallassa, synnilliset himot, jotka laki herätti, vaikuttivat jäsenissämme niin, että kannoimme hedelmää kuolemalle. Mutta nyt olemme päässeet vapaiksi laista kuolemalla pois siitä, mikä piti meitä vankeina. Niinpä palvelemme uudessa Hengessä emmekä vanhassa kirjaimen orjuudessa. Room. 7:4–6 (Raamattu Kansalle)
Lue myös Kol. 3:1–17.
Kaste – sitoutuminen opetuslapseuteen
Helluntaikirkon kasteopetuksessa korostetaan, että kasteen tulee tapahtua sen jälkeen, kun ihminen on tullut uskoon Jeesukseen. Tällöin korostuu henkilön oma päätös uskoa Jeesukseen ja valinta seurata häntä. Kasteesta tulee näin julkinen merkki siitä, että henkilö haluaa nyt olla Jeesuksen opetuslapsi – hänet on ”kastettu Kristukseen”.
Kun kaste tapahtuu seurakunnan keskellä (jumalanpalveluksen yhteydessä), se on selkeä osoitus siitä, että henkilö haluaa nyt sitoutua opetuslapseuteen yhdessä seurakunnan muiden opetuslasten kanssa. Seurakuntaa kuvataan myös ”Kristuksen ruumiiksi” maan päällä. Tämä tulee vielä selvemmäksi silloin, kun jumalanpalveluksessa henkilö toivotetaan virallisesti tervetulleeksi seurakunnan jäseneksi.
Käytännössä: uskovien kaste upottamalla
Helluntaiseurakunnissa harjoitetaan uskovien kastetta, eli kun ihminen on päättänyt uskoa Jeesukseen, seurata häntä ja kuulua seurakuntaan, hän antaa kastaa itsensä. Uusi testamentti kertoo, kuinka ihmiset kuultuaan sanoman alkoivat uskoa ja sen jälkeen antoivat kastaa itsensä upottamalla. Kun seurakunnan lapsi kasvaa ja jossakin vaiheessa päättää uskoa Jeesukseen ja haluaa mennä kasteelle, myös hänet voidaan kastaa. Käytännössä tarvitaan Suomessa vanhempien lupa 16 vuoden ikään asti, Suomen lain mukaisesti. Olennaista on, että nuori tekee päätöksen itse tultuaan uskoon.
Tämä kastekäsitys merkitsee myös sitä, ettei luterilaista lapsikastetta pidetä pätevänä kasteena. Siksi myös aikuisen, lapsena kastetun henkilön, joka on tullut uskoon ja haluaa liittyä helluntaiseurakunnan jäseneksi, edellytetään menevän kasteelle upottamalla.
Koska kokonaan veteen upottaminen edellyttää melko paljon vettä, helluntaiseurakunnissa on kirkoissa yleensä kasteallas, jossa sekä kastaja että kastettava astuvat veteen.
Helluntaikirkon ja luterilaisen kirkon välinen ero
Koska elämme maassa, jossa luterilaisen kirkon kasteopetus on pitkään vaikuttanut ihmisten ajatteluun, kasteen ajatellaan usein käytännössä tarkoittavan sitä, että vettä pirskotetaan vauvan otsalle. Menemättä tämän kastekäytännön taustoihin voimme todeta, että helluntaikirkko ei harjoita ”lapsikastetta” tässä muodossa.
Helluntaikirkko ei yhdy luterilaisen kirkon omaksumaan teologiseen tulkintaan ”perisynnistä” eikä myöskään ajatukseen siitä, että kaste (seremoniana) olisi ”pelastava”. Siksi kaste ei ole tarpeellinen pienille lapsille, jotka eivät vielä ole tehneet syntiä eivätkä myöskään kykene uskomaan tai tekemään itse valintaa siitä, että heidät kastetaan.
Lapsen siunaaminen
Helluntaiseurakunnissa on puolestaan tavallista, että vanhemmat tuovat vauvansa seurakunnan kokoontumiseen ja pyytävät pastoria ja seurakuntaa siunaamaan lapsen. Ulkoisesti tämä toimitus muistuttaa melko paljon luterilaista kastetoimitusta, mutta siinä ei käytetä vettä eikä toimitusta ajatella kasteena. Sitä kutsutaan varsin luontevasti lapsen siunaamiseksi.
