Tiistaina 21. tammikuuta 2025 tuli kuluneeksi tasan 500 vuotta siitä, kun ensimmäinen kirjattu uskovien kaste toimitettiin Zürichissä. Muutamat henkilöt, jotka olivat lukeneet Raamattua perusteellisesti, olivat päätyneet vakaumukseen, että katolisessa kirkossa harjoitetulla lapsikasteella ei ollut raamatullista perustaa. Sen sijaan he olivat löytäneet Uudesta testamentista lukuisia esimerkkejä ihmisistä, jotka tultuaan uskoon Jeesukseen ja päätettyään seurata häntä antoivat kastaa itsensä. Aidosti reformatorisessa hengessä he halusivat nyt etsiä esikuvansa Raamatun teksteistä eivätkä kirkon traditiosta.
1500-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä monet alkoivat lukea Raamattua uudella tavalla. Useat teologit, munkit ja papit vastustivat katolisen kirkon määräyksiä ja perinteitä, joiden koettiin olevan ristiriidassa Raamatun tekstien kanssa. Martin Luther ja Ulrich Zwingli ovat jääneet historiaan merkittävinä reformaattoreina, jotka käynnistivät protestanttisen murroksen kaikkivaltaisen katolisen kirkon sisällä. Mutta keskusteluihin osallistui paljon muitakin, sekä virallisesti että epävirallisesti. Osa heistä päätyi siihen johtopäätökseen, että kastetta tulee edeltää parannus ja usko ja että sen tulee perustua henkilön omaan päätökseen. Tämä herätti suurta keskustelua, ja järjestettiin myös virallisia disputaatioita – joiden lopputuloksena kuitenkin oli, että lapsikaste säilyi käytäntönä sekä luterilaisessa kirkossa (Luther) että reformoidussa kirkossa (Zwingli, Calvin).
Osa niistä, jotka olivat alkaneet pitää uskovien kastetta raamatullisena kasteena, kokoontui 21. tammikuuta 1525 rukoilemaan ja keskustelemaan asiasta edelleen. Georg Blaurock, Conrad Grebel ja Felix Manz olivat heidän joukossaan. Rukouksen jälkeen Blaurock nousi ja vetosi muihin, että nämä kastaisivat hänet sillä tavalla, jonka he nyt olivat ymmärtäneet olevan ”oikea kristillinen kaste”. Conrad Grebel kastoi silloin Georg Blaurockin, josta tuli näin ensimmäinen kirjattu* uskovien kasteen saanut henkilö. Tämän jälkeen muut pyysivät, että Blaurock kastaisi heidätkin, minkä hän myös teki. Näin 21. tammikuuta 1525 muodostui lähtökohdaksi uudelle protestantismin haaralle, radikaalimmalle reformaatiolle**, joka tulisi vaikuttamaan kristikunnan kehitykseen paljon enemmän kuin kukaan 1500-luvulla osasi aavistaa.
Välittömästi vastakastetut alkoivat matkustaa ympäriinsä ja julistaa, että ihmisten tuli tehdä parannus, ottaa kaste ja päättää elää elämää Jeesuksen seuraajina. Tämä herätti kauhistusta vallanpitäjissä, ja jo 30. tammikuuta heidät yhdessä 25 muun kanssa vangittiin ensimmäisen kerran. He saattoivat kuitenkin vapautua maksamalla sakkoja ja ottamalla vastaan ankaran nuhtelun ”väärästä toiminnastaan sekä Jumalaa että lähimmäisiään kohtaan”. Kun he jatkoivat kasteeseen liittyvää julistustaan, seurasi lisää disputaatioita ja lisää vankeustuomioita.
Balthasar Hubmaier
Kolmannessa disputaatiossa 6.–8. marraskuuta 1525 teologi Balthasar Hubmaierin oli määrä osallistua, mutta hänet oli pakotettu palaamaan kotikaupunkiinsa Waldshutiin. Hän oli kirjoittanut laajasti kasteesta, ja hänen tekstinsä*** tulivat merkittäviksi satojen vuosien ajaksi uudessa ”kastajaliikkeessä”. (Häntä yritettiin usean vuoden ajan saada luopumaan uusista uskonlöydöistään, mutta lopulta hänet poltettiin roviolla 15. maaliskuuta 1528. Kolme päivää myöhemmin hänen vaimonsa hukutettiin Tonavaan, koska hänkään ei suostunut luopumaan vakaumuksestaan kasteen merkityksestä ja sisällöstä.)
Vainottu ja karkoitettu liike
Radikaalit reformaattorit eivät saaneet tukea Zwingliltä eivätkä muilta Zürichin johtohahmoilta. Heidät vangittiin siksi uudelleen. Talven 1526 aikana vankilassa olevien määrä kasvoi, kun lisää vangittuja ”veljiä” riistettiin vapaudesta samasta syystä. 7. maaliskuuta 1526 heidät tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Samassa yhteydessä päätettiin, että uudelleenkaste (anabaptismi) oli ankarasti kielletty, ja sen suorittajat tuomittaisiin jatkossa kuolemaan hukuttamalla. Pitkää tarinaa hieman lyhentäen voidaan todeta, että yritykset pysäyttää tämä uusi kasteoppi muuttuivat yhä väkivaltaisemmiksi. 6. syyskuuta 1529 Blaurock poltettiin roviolla, koska hän ei luopunut vakaumuksestaan. Hän jakoi tämän kohtalon monien muiden 1500-luvun ”anabaptistien” kanssa.
Mennoniitit
Vaikeista vainoista huolimatta anabaptistinen liike ei kuollut 1500- ja 1600-luvuilla. Päinvastoin se kasvoi ja levisi, ensin Zürichistä länteen Amsterdamiin. Siellä kehittyi Menno Simonsin johtama anabaptistinen liike. Sen piirissä mukana olleita alettiin kutsua mennoniiteiksi johtajansa nimen mukaan. Tällä liikkeellä on nykyään runsaat 2 miljoonaa jäsentä.
Baptistit
Toinen, ja suurempi, liike, joka omaksui saman kastekäsityksen, olivat baptistit 1600-luvun alusta lähtien. Monet ”uskovien kastajat” muuttivat Amerikkaan, missä he saivat suuremman vapauden harjoittaa uskoaan ilman historiallisten kirkkojen vainoja, ja siellä kehittyi vahva baptistikirkko. Baptistikirkkojen arvioidaan nykyään käsittävän maailmanlaajuisesti noin 100 miljoonaa jäsentä.
Helluntailiike ja neo-pentekostaalit
Helluntailiike, jolla on sama kastekäsitys, on 1900- ja 2000-luvuilla kasvanut noin 200 miljoonaan jäseneen, ja monet itsenäiset uudet kirkot (neo-pentekostaalit), joilla on sama kastekäsitys, kokoavat yhteensä suunnilleen yhtä paljon jäseniä.
500 miljoona
Tämä tarkoittaa, että pienestä ja ankarasti vainotusta uskovien kastajien liikkeestä 1500-luvulla on kasvanut maailmanlaajuisia uskovien kastajien liikkeitä, joilla on yli 500 miljoonaa jäsentä. 500 miljoonaa 500 vuoden jälkeen – se tukee ajatuksen, että ne teologiset oivallukset****, joita 1500-luvulla tehtiin, ovat edelleen uskottavia.
© Gabriel Grönroos 2025
*Tietenkin ensimmäiset ”kirjatut” uskovien kasteet on jo mainittu evankeliumeissa ja Apostolien teoissa. Tässä tarkoitetaan kuitenkin ensimmäistä uskovien kastetta, joka on dokumentoitu ja siten rekisteröity yli 1000 vuoden katolisen lapsikastekäytännön jälkeen. Tämä Blaurockin kaste johti useisiin muihin, ja pienestä ”purosta” on nyt tullut suuri ”joki”.
**Termiä ”radikaali reformaatio” alettiin käyttää 1960-luvulla akateemisissa piireissä nimityksenä liikkeille, jotka halusivat viedä reformit pidemmälle kuin esimerkiksi Luther. Anabaptistinen liike kuuluu tähän ryhmään. Voidaan sanoa, että anabaptismi oli reformatorinen liike, joka antoi oman ainutlaatuisen panoksensa nykypäivän uskovien kastetta harjoittaville kirkoille. Näillä kirkoilla on nykyään maailmanlaajuisesti enemmän kannattajia kuin luterilaisilla ja kalvinistisilla (reformoiduilla) kirkoilla yhteensä – tosiasia, josta luterilaisessa Pohjolassa ei juuri puhuta.
***Näin Hubmaier kirjoitti muun muassa kasteesta: ”Tämä sinun tulee tietää, jotta voit tulla kastetuksi: että tunnustat olevasi kelvoton ja syyllinen syntinen, että myös uskot syntiesi anteeksiantamukseen Jeesuksen Kristuksen kautta, ja että annat itsesi uuteen elämään lujalla päätöksellä parantaa elämäsi ja järjestää se Kristuksen tahdon mukaiseksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen voimassa.”
****Kasteen lisäksi anabaptistit nostivat esiin monia muita Raamatusta löytyviä asioita, jotka poikkesivat katolisen kirkon opista ja käytännöistä: esimerkiksi vapaaehtoisen liittymisen kirkkoon uskovien kasteen kautta, uskonnonvapauden ajatuksen – omantunnonvapauden, eron maailmasta tai maailmaan mukautumattomuuden, väkivallattomuuden/pasifismin sekä yleisen pappeuden.
Anabaptistit olivat samanaikaisia nousevien luterilaisten, reformoitujen ja anglikaanisten kirkkojen kanssa. Nykyään baptistit, helluntailaiset, adventistit ja pyhitysliike (holiness-liike, jonka juuret ovat metodistikirkossa) ovat enemmän tai vähemmän anabaptistien teologisten oivallusten perillisiä. Siksi heidän voidaan katsoa kuuluvan ”radikaaliin reformaatioon”, toisin kuin esimerkiksi luterilaiset, jotka luetaan niin sanottuun ”magisteriaaliseen reformaatioon”.
Kirjallisuus::
Kauppinen, Risto: Kasteen tie, Aikamedia 2021
Pipkin/Yoder: Hubmaier, Balthasar – Theologian of Anabaptism, Plough Publishing House 2019
Hyatt, Eddie L.: 2000 years of Charismatic Christianity, Charisma House 2002
Westin, Gunnar: Den kristna friförsamlingen genom tiderna, Westerbergs 1954
Linkkien kautta lisää aiheesta:
https://gameo.org/index.php?title=Anabaptism
https://gameo.org/index.php?title=Blaurock,_Georg_(ca._1492-1529)
https://gameo.org/index.php?title=Grebel,_Conrad_(ca._1498-1526)
https://gameo.org/index.php?title=Hubmaier,_Balthasar_(1480%3F-1528)
https://uwaterloo.ca/mennonite-archives-ontario/
https://en.wikipedia.org/wiki/Anabaptism
Kastekuva: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Baptism_at_Northolt_Park_Baptist_Church_(cropped).jpg
brett jordan, CC BY 2.0 via Wikimedia Commons
Suuri osa helluntailiikkeen/kirkon teologisesta ajattelusta ja raamatuntulkinnasta juontaa juurensa niihin löytöihin, joita tehtiin Raamatun lukemisessa 1500-luvun reformatoristen prosessien aikana. Kunnianhimoiset helluntaiteologit korostavat luonnollisesti, että teologinen kanta ammennetaan Raamatusta. Mutta sama pyrkimys oli myös joillakin Raamatun lukijoilla jo 1500-luvulla. Erityisesti niin sanotun ”radikaalin reformaation” teologisissa johtopäätöksissä voidaan tunnistaa paljon sellaista, mitä helluntaiseurakunta pitää raamatullisena. Siksi tässä julkaistaan artikkelisarja erilaisista teologisista (uudelleen)löydöistä, joita tehtiin 1500-luvulla (ja myöhemmin) ja joita helluntaiseurakunnissa opetetaan edelleen tänäkin päivänä.
Artikkelisarja:
Helluntaikirkon ideahistoria, osa 1: Kaste
Helluntaikirkon ideahistoria, osa 2: Vapaa kirkko
Helluntaikirkon ideahistoria, osa 3: Kaikkien uskovien pappeus
Helliuntaikirkon ideahistoria, osa 4: Raamatun auktoriteetti
Helluntaikirkko-termi käytetään tässä hyvin yleisessä mielessä – eli kattaa kaikki mahdolliset helluntailiikket maailmassa, jotka eivät kuulu samaan organisaatioon mutta jakavat samaa teologiaa ja ideahistoriaa. Suomen Helluntaikirkko (Yhdyskunta) on pieni ja erillinen osa tätä suurta kirkkoperhettä.
pingstfi.blog 
.jpg){kind=link}